Logo isommalla juhlistaa 85 vuotta täyttävää Grafiaa. Historiikki julkaistaan toukokuussa 2018 ja nyt etsimme muistoja Grafiasta.
Talvisota päättyy, alkaa jatkosota. Normandian maihinnousu käynnistyy 6.6.1944 ja johtaa toisen maailmansodan loppumiseen Euroopassa. Adolf Hitler tekee itsemurhan. A. I. Virtanen saa Nobelin kemianpalkinnon. Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotetaan atomipommit. YK:n ihmisoikeuksien julistus laaditaan, Marilyn Monroe aloittaa elokuvauransa ja Jukka Veistola syntyy. Suomessa solmitaan ennätykselliset lähes 50 000 avioliittoa. Sodan jälkeistä asuntopulaa helpottamaan rakennettuihin rintamamiestaloihin tulee uusi suomalainen keksintö, kuivauskaappi.
Sota-aikana myös Grafian toiminta vaikeutuu. Materiaaleista on pulaa, ja jäsenistöä joutuu rintamalle. Visuaalisen suunnittelun kuvakieli muuttuu radikaalisti. Kansallinen yhtenäisyys on ensiarvoisen tärkeää. Sotavuosien aikana valtio nouseekin merkittäväksi työnantajaksi. Sellaiset tahot kuin Kansanhuoltoministeriö, Valtiovarainministeriö ja Valtion tiedotuskeskus tarvitsevat propagandavälineiksi julistesarjoja, joilla kansakunnan uskoa ja toivoa pidetään yllä.
Voit jakaa Grafia-muistoja sekä tällä sivulla olevan lomakkeen tai somen välityksellä #grafiaxxxx (grafia+ vuosi, jota muisto koskee). Tervetuloa kirjoittamaan Grafian ja graafisen suunnittelun historiaa!
Lokakuussa 1946 suoritetussa laskennassa liittoon kuului 118 suomenkielistä ja 43 ruotsinkielistä jäsentä.
Julisteiden kuvakieli muuttui radikaalisti sotavuosina. Kansallinen yhtenäisyys oli ensiarvoisen tärkeää, siksi kuvitusten hahmojen persoonaa tuotiin esille mahdollisimman vähän. Koska sota vaati ponnistelua myös kotirintamalla, ei naisia kuvattu istumassa tai lepäämässä. Myymälöiden ikkunoita teipattiin ja laudoitettiin pommitusten takia. Julisteet ottivat paikkansa ikkunalaudoituksissa.
Vuonna 1942, keskellä jatkosotaa, Suomen Piirtäjäliiton nimi muutettiin Suomen Taidepiirtäjäin liitoksi. Näin saatiin hakijoista karsittua pois tekniset piirtäjät. Yhdistykseen kuului myös taidemaalareita eikä pelkästään käyttögraafikoita.
Paperipulasta huolimatta julisteille oli kysyntää. Vuodesta 1946 lähtien mainoksista tuli kiinteä osa suomalaisten kaupunkien katukuvaa. Tuolloin aloitettiin järjestelmällinen ulkomainonta, mikä tarkoitti sitä, että kaupunkeihin perustettiin julisteita varten kiinteät ja luvanvaraiset paikat, jotta epäsiisti ja kaupunkikuvaa häiritsevä tapa liimata julisteita sattumanvaraisiin paikkoihin saataisiin loppumaan.